Olli Olavi Marttila

Olli Olavi Marttila pastelli mitat kehysten päältä korkeus n.61cm leveys n.47cm kuva-aukko n.36x25cm

Sattuva sana kertoa Olli Marttilan taiteesta voisi olla kosketus. Kuinka taiteilija koskettaa värillä paperia ja kuinka maalaus koskettaa katsojaa.

Jalasjärvellä vuonna 1948 syntyneen Olli Marttilan tie on kulkenut Oulun, Helsingin, Ylivieskan, Kuhmon, Vaasan ja Laihian kautta Orivedelle. Tällä matkalla hänestä ei tullut arkkitehtia, runoilijaa, keraamikkoa, maanviljelijää tai kuvaamataidonopettajaa, vaan kuvataiteilija.

Marttilan taiteen kokonaiskuvaan kuuluvat varhaiset 1970-luvun surrealistis-naivistiset öljymaalaukset, 1980-luvun omaelämäkerralliset vesivärimaalaukset, Gloria Witosen nimiin kirjattu lyhyt tuotannon kausi 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa sekä keskeisimpänä 1990-luvulta lähtien omaperäiset pastellimaalaukset.

Olli Marttila opiskeli ensin arkkitehtuuria Oulussa, mutta vaihtoi varsin pian opinnot keramiikkataiteeseen, jota hän opiskeli Helsingissä Taideteollisessa oppilaitoksessa 1969 -1973. Opinahjo sijaitsi nykyisessä Ateneum-rakennuksessa. Samassa rakennuksessa olivat myös Kuvataideakatemian tilat, minkä seurauksena myös maalaustaiteen materiaalit ja tekniikat tulivat hänelle tutuiksi. Marttilan öljyväriteoksia oli ensimmäisen kerran esillä Nuorten näyttelyssä vuonna 1973.

Kymmenen vuotta myöhemmin, useiden väliaikaisten kuvaamataidon opetustehtävien jälkeen, Olli Marttila valittiin Oriveden Opiston kuvataideopettajaksi. Opiston myötävaikutuksella hänestä tuli pastellimaalari 1990-luvun alussa. Ratkaisevan sysäyksen pastelliliitujen valmistamiseen ja käyttöön hän sai opistolle vierailevaksi opettajaksi tulleelta Antero Kahilalta. Keraamikon koulutuksen saaneena Marttila löysi pastellimaalauksesta oman luontaisen tekniikkansa. Myrkyttömien ja itse tehtyjen pastellivärien käytön kautta syntyi teoksille tyypillinen maaväriasteikko, jota sittemmin ovat täydentäneet ja syventäneet Suomen maaperästä saatavat värit sekä maalaaminen savulla tai savella.