Lokariauto

Jokaisen keski-ikäistyneen poikalapsen unelma, Lokariauto. Tähän peliin on vaihdettu alkuperäisen päristimen uusi ja parempi moottori. Kaasutin muutettu toimimaan suoraan polkimesta sekä pakoputki muutettu. Papatus on ihan jotain muuta kuin Partnerin ärsyttävää pörinää. Tehoa on värkissä sen verran, että jaksaa viedä myös meikäläistä eli noin 100 kiloista pikkupoikaa. Ajoasento on hiukan hankala, mutta ajo onnistuu yli 170 senttisiltäkin ipanoilta.

Alustaa on muutettu siten, että korissa alun perin kiinteästi kiinni ollut istuin on poistettu ja korvattu kunnon kilpaistuimella, nimittäin karting-auton penkillä. Rattiputki on kiinnitetty pysyvän väliaikaisesti jalopuukojelautaan. Polkimissa on reilu pituus säätö, jos perheen (oikeasti) pienimmät välttämättä pitää päästä ajamaan. Autolla voi ajaa siis pelkkänä alustana tai laittaa muutamalla ruuvilla korin päälle. Kori ei ole enää mikään maailman kaunein, mutta minkä muovi heittää sen maali peittää.

Veto on siis variaattorilla sekä ketjulla. Taakse on olemassa rattaita eri välityksellä, jos vauhti vaavin mielestä on liian hiljainen. Jos mikään ei riitä, niin netissä on hyviä ohjeita kuinka tällaisista moottoreista otetaan reilusti yli 10 heppaa. Ai niin. Onhan siinä jarrutkin, taka-akselissa vain.

Jäänyt ajosta seisomaan muutama vuosi sitten pakoputken rikkouduttua. Kiinnike meni ensin poikki ja sitten myös putki. Putki on korjattu, kiinnikettä ei.

Vain nouto. Toki saa ajaa myös pois, jos niin haluaa, mutta lähettämään en ala.