Mandelstam Nadezda: Ihmisen toivo

Ihmisen toivossa Nadezda Mandelstam kertoo miehensä Osip Mandelstamin, hienon lyyrikon,

vaiheet 30-luvun Neuvostoliitossa.

Vuonna 1934 Mandelstam oli pienessä piirissä lausunut runon Stalinista.

Ilmiantoa seurasi tuomio ja karkoitus Siperiaan.

Lyhyt vapauden aika koitti vuonna 1937, jonka jälkeen hänet vangittiin uudelleen ja lähetettiin jollekin Siperian keskitysleireistä, jolta ei ollut paluuta.

Muistelmien keskipiste on Mandelstam ja hänen runonsa, niiden synty ja säilyminen - pääasiassa Nadezdan muistissa, ainoassa turvallisessa kätköpaikassa.

Mandelstamin ja hänen puolisonsa vaiheiden kautta kirja avaa näköalan koko ajanjaksoon, ennen muuta siihen pelon ilmapiiriin, joka vallitsi intelligentsian ja puolueen jäsenten keskuudessa.

Vastapainoksi Nadezda Mandelstam kertoo, miten solidaarisuutta ja tukea löytyi kansan parista, tekstiilitehtaasta, jossa hän työskenteli, köyhien vuokraemäntien perheistä samaan aikaan kun entiset kirjailijaystävät lähes järjestään pettivät.

Eräs, joka ei pettänyt oli runoilija Anna Ahmatova, yksi aikamme suurimmista venäläisistä runoilijoista.

Mandelstameja ja Ahmatovaa yhdisti vuosikymmenien ystävyys ja myös hänellä on keskeinen asema muistelmissa.

Osip Mandelstam nujerrettiin ja otettiin hengiltä.

Anna Ahmatova vaiennettiin vuosiksi.

Nadezda Mandelstam luiskahti verkosta ja eli pelastaakseen miehensä runot ja kirjoittaakseen muistelmansa.

Nämä kolme ihmistä olivat hiekanjyviä maailman suurimman terrorikoneiston rattaissa, ja se murskasi heidät.

Mutta ei pyyhkäissyt olemattomiin.

Runot elivät maan alla ja levisivät kädestä käteen, ihmiseltä ihmiselle.

Nadezda Mandelstam oli noista kolmesta kenties lujin, sitkein ja uskomatonta henkistä voimaa uhkuva nainen.

Nyt hän on saattanut tehtävänsä päätökseen.

Otava 1972, 1p, 414 sivua.

Kovakantinen + kansipaperit.

Kansipaperissa pientä kulumaa ja repeämä.

Edellisen omistajan nimi.

Takana vanhat hintalaput.

Postikulut 5,90 euroa. Yhdistelen postikuluja.