Anni Voipio, Suomen Marsalkka

Anni Voipio, Suomen Marsalkka

WSOY 1943

Kun Anni Voipio – tuttavien ja kollegojen kesken hän käytti mieluiten epävirallista etunimeä Annikka - liittyi 1926 nuorena ylioppilaana Uuden Suomen toimitukseen, siellä oli käväissyt pari muutakin naistoimittajaa. Voipio oli kuitenkin ensimmäinen nainen, jolle avautui pitkäaikainen, arvostettu asema silloisessa suurlehdessä. Ylipäänsä hän oli Suomen sanomalehdistön ensimmäisiä vakinaisia naistoimittajia.

Anni Voipiolla oli monia edellytyksiä tienraivaajaksi. Hän oli opiskellut yliopistossa - ja toisin kuin moni miehinen kollega hän myös hankki maisterin paperit. Åkerman- suvun jäsenenä hän tunsi yhteiskunnan johtavat piirit. Ennen muuta hän oli rohkea, nopea ja oivaltava. Kieltolakiaikana hän ei ujostellut edes toimituksessa kiertänyttä "varpusta". Silti hän osasi olla myös naisellinen.

Anni Voipio ei rajoittunut naisille sopiviksi katsottuihin sosiaalisiin ja muihin vastaaviin teemoihin, vaan hankki uutisia poliittisista ja muista "kovista" aiheista. Hän solmi hyvät yhteydet Gustaf Mannerheimiin ja toimi 1940 kirjeenvaihtajana Tukholmassa Stockholms-Tidningenin tiloissa. Anni Voipio kirjoitti värikkäitä reportaaseja, kun sanomalehdistön tyylilaji oli ollut siihen saakka kovin yksivakaa. Ajan tavan mukaan edes haastatteluja ja reportaaseja ei kylläkään signeerattu.

Sivutöinään Anni Voipio toimitti monia järjestölehtiä. Tämä vaikutti siirtymiseen Suomen Punaisen Ristin tiedotuspäälliköksi 1942; samana vuonna hän julkaisi järjestön puheenjohtajasta suositun Suomen marsalkka-teoksen. Anni Voipio ryhtyi 1953 yrittäjäksi, mutta pysyi henkisesti journalistina. Luovuttuaan design-liikkeestään 1966 hän kirjoitti lennokkaat, joskin hieman epätasaiset muistelmat ja avusti Uutta Suomeakin mm. satunnaisin pääkirjoituksin.

Päätöidensä ohessa Anni Voipio vaikutti monissa yhteisöissä ja Helsingin kunnallispolitiikassa. Hänet valittiin valtuustoon 1947; Kokoomuksen 13-jäsenisessä ryhmässä oli tämän jälkeen kaksi naista; edellisessä ryhmässä heitä oli ollut vain yksi, maisteri (->) Margit Borg-Sundman. Naisten osuus valtuustossa kasvoi tämän jälkeenkin hitaasti, joten Anni Voipiolla oli näkyvä asema jo sukupuolensa toimeliaana edustaja.

Voipio vaikutti aluksi naispoliitikoille tuolloin tyypillisillä – tai hyväksytyillä – sektoreilla, kuten kirjasto-, musiikki- ja sairaalalautakunnissa. Kuitenkin hän siirtyi nopeasti ”miehisille” ja jopa ”koville” kentille, kuten elintarvikekeskuksen lautakunnan puheenjohtajaksi sekä palkkalautakuntaan, joka hoiti tuolloin pääkaupungin roolin suurena työnantajana. Voipio kuului valtuustoon kahdessa vaiheessa – ensin 1948-64 ja sitten 1969-73 eli kaikkiaan kaksi vuosikymmentä. Välivaiheessakin hän oli mm. museolautakunnan puheenjohtaja ja osallistui Finlandia-talon toteuttamiseen.

Kokoomuksen valtakunnallisiin tehtäviin Voipio ei osallistunut lukuun ottamatta Suomen Naisen päätoimittajuutta 1932-40. Hän oli kuitenkin tasavallan presidentin valitsijamies 1956.

Aktiivisena, sosiaalisena ja kielitaitoisena ihmisenä Voipiolla oli lukuisia, jollei lukemattomia muita luottamustoimia - myös kansainvälisiä. Ihmisenä hän oli railakas ja hieman boheemikin. Hän oli kahdesti avioliitossa, 1944 - 1959 Uuden Suomen ulkomaanosaston pitkäaikaisen, myös legendaarisen päällikön Martti Juvaksen kanssa käyttäen tällöin kaksoisnimeä Voipio-Juvas. Voipion oman tulkinnan mukaan kaksi boheemia eli yhdessä aikansa, kunnes liitolle pantiin piste. Samaa selkeyttä oli hänen kaikissa toimissaan.

Nimikirjoitus etulehdellä, kuvittettu painos