Taisto Huuskonen : Laps' Suomen

wsoy 1980

sidottu painos ilman kansipapereita

Taisto Huuskonen (4. marraskuuta 1925 Tampere – 28. marraskuuta 1990 Mouhijärvi) oli suomalainen kirjailija, joka asui 26 vuotta elämästään Neuvostoliitossa ja toimi myös siellä kirjailijana.

Nokialta kotoisin oleva Huuskonen osallistui sotiin, ja sodan jälkeen hän oli mukana SKDL:n toiminnassa. Tyytymättömänä silloisen Suomen oloihin hän loikkasi vaimonsa Ennin kanssa Suomesta Neuvostoliittoon 1949. Ensimmäisellä kerralla he eksyivät takaisin Suomen puolelle, mutta toisella kerralla he onnistuivat pääsemään rajan yli. Neuvostoliitossa Huuskosia pidettiin kuitenkin vakoilijoina, ja he joutuivat viettämään vajaat kaksi vuotta työleireillä Uralin tällä puolen.[1].

Vapauduttuaan leiriltä Huuskonen vaimoineen oleskeli ensin sisä-Venäjällä, mutta onnistui sitten muuttamaan Petroskoihin Karjalais-suomalaisessa SNT:ssa. Siellä Huuskonen työskenteli ensin metalliteollisuudessa ja sitten toimittajana. Hän alkoi myös kirjoittaa kirjoja, ja julkaistuaan hyvän vastaanoton saaneen sotakirjansa Teräsmyrsky Kannaksella (1970) hän pääsi myös Karjalan Kirjailijaliiton jäseneksi.

Vuonna 1975 Huuskoset palasivat Suomeen ja eri vaiheiden jälkeen asettuivat lopulta asumaan Mouhijärvelle.

Vuonna 1979 Huuskonen julkaisi elämänvaiheistaan teoksen Laps Suomen, joka herätti suurta huomiota ja väittelyä, sillä siinä kuvattiin todenmukaisesti Neuvostoliiton oloja ja elämää siellä. Kirjasta tehtiin myös samanniminen näytelmä 1990.