PS1 Wip3out (Promootio)

Harvinaisuus: Ei yleisessä myynnissä, promootiopeli, ei erillistä ohjekirjaa, pieni CD-kotelo.

Pelit: 91/100

Mitä jos kilpa-autot leijuisivat ilmassa ja niissä olisi aseet?

Psygnosis säväytti maailmaa vuonna 1995 julkaisemalla WipEoutin yhtä aikaa uunituoreen PlayStationin kanssa. Peli herätti ansaittua ihastusta ja pian peräti joka toiselta löytyi WipEout.

Suuri menestys poikii yleensä jatko-osan ja niin kävi tässäkin. Reilun vuoden päästä edellisestä näki WipEout 2097 päivänvalon ja nyt Psygnosis heittää eteemme Wipeout 3:n, joka väännettiin näppärästi muotoon Wip3out.

Teknon rytinää ja tatin tärinää

Ensikosketus on positiivinen. Matalalla kiitävät alukset suihkivat synkän futuristisessa ympäristössä. Taustalla pauhaava rave- ja teknomusiikki saa punttiin värinää. Tunnelmaa parantaa entisestään Dual Shock -ohjaimen mieto tärinä alusten kiihdyttäessä huimempaan kiitoon. Pakko myöntää, että Wip3out näyttää, kuulostaa ja tuntuu hyvältä.

Idea on se tavallinen: nopein kuski voittaa. Tuttua ovat myös radalle ripotellut siniset nuolet, joiden yli ajaminen antaa hetkeksi lisää nopeutta. Vauhtia tässä pelissä riittääkin, jopa niin, ettei kaikkea kuvaruudulla näkyvää informaatiota ehdi millään seuraamaan. Jos pilotin taidot eivät muuten riitä, niin apuun voi ottaa aseet. Ne saa kätevästi aktivoitua ajamalla radalla olevien X-merkkien yli.

Aseet ovat menon ehdoton suola. Edellisestä pelistä mukaan on kelpuutettu parhaat, kuten tappava plasmapurkaus ja hauska maanjäristyspläsäys. Näiden lisäksi Wip3outissa on paranneltu ohjusjärjestelmä ja eteen sinkoutuva voimaseinä, joka ei päästä viholliskuskeja lävitseen. Lisävauhtia kaipaavat voivat aktivoida koska tahansa hypervaihteen, joka siirtää energiaa suojista suoraan moottoriin.

Paras uudistus on se, ettei Wip3outissa pärjätäkseen tarvitse jedin refleksejä. Liian helpoksi peliä ei voi edelleenkään moittia, sillä viimeisten ratojen saavuttamiseksi pitää olla aikamoinen hurjapää. Venom-luokassa upeita radanvarsimainoksia ja muuta hienoa grafiikkaa ei ehdi ihastella nopeimmista Rapier- tai Phantom-luokista puhumattakaan.

Valintoja konsanaan

Alun neljä rataa ovat riittävän erilaisia, niissä on niin nopeita, loivia kaarteita kuin tiukkoja kurveja. Yhteistä kaikille radoille ovat henkeäsalpaavat maisemat, joissa ei ole pihtailtu yksityiskohdissa. Aluksissakin on pieniä eroja: hitaita, mutta kestäviä, nopeita, mutta arkoja osumille ja kaikkea siltä väliltä. Aloittelijalle sopii Feisari, kun kokeeneempi pilotti ryntää suoraan Pirhana-A:n kimppuun.

Neljä rataa ja alusta on äkkiä kokeiltu. Peli tarjoaa luvatut kahdeksan rataa ja alusta sitä mukaa, kun palkintokaappi täyttyy arvometalleista. Jos jokaisen radan huristelee kaikilla aluksilla on vaihtoehtoja 64 jo hitaammassa Vector-luokassa. Jos luku kerrotaan luokkien määrällä saadaan huimat 256 kisaa, mikä on merkittävästi enemmän kuin pelin edellisessä osassa.

Viimeisin nopeusluokka Phantom aktivoituu vasta kun hitaammat luokat on käyty läpi. Ylimääräiseksi porkkanaksi peliin on piilotettu myös prototyyppiratoja, jotka ovat jääneet tähteeksi peliä suunniteltaessa. Nämä radat näyttävät juuri siltä mitä kuulostavatkin _ karuilta. Mutta kaikesta huolimatta ne ovat mukava kiihoke ajaa ne loputkin kisat läpi.

Ajotaidon voi hioa huippuunsa aika-ajoissa, joissa pääsee kisaamaan kuskeista kovinta eli itseään vastaan. Tulokset saa tallennettua muistikortille, samoin kuin oman haamuajonsa.

Eliminointikisan idea on varastettu saman firman Destruction Derby -sarjasta. Kilpailun päämäärä on poistaa toiset pilotit radalta ja se, joka ensimmäisenä siinä onnistuu, voittaa kisan. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen lisä peliin, sillä nopeus ei olekaan valttia. Huonoa on se, että aseet aktivoituvat aina satunnaisesti ja joskus sopivaa tuhoasetta voi joutua odottelemaan pitkäänkin.

Haasteita ropsahtelee

Kun taidot alkavat olla sopivalla tasolla on aika ottaa haaste vastaan. Haastekisassa valitaan kolmen vaihtoehdon väliltä: perinteinen kilpailu, aika-ajot ja eliminointi. Jos kilpailusta selviää riittävän hyvin, pääsee kokeilemaan aina kovempia kilpailijoita vastaan.

Wip3outissa on myös täysimittainen turnaus, jossa pelaaja ajaa neljä kisaa valitsemallaan aluksella. Pisteet jaetaan F1:stä tutulla tyylillä, eli kuusi ensimmäistä saa pisteitä ja muut jäävät ilman.

Peli on parhaimmillaan kaveria vastaan jaetulla ruudulla. Vaikka ruudunpäivitys hidastuukin hieman, nopeus säilyy silti erinomaisen pelattavana. Se on aina hatunnoston arvoinen suoritus.

Kaiken tämän täydentää pelin musiikki, joka on monen nimekkään artistin varta vasten Wip3outiin säveltämä. Prodigyä emme valitettavasti kuule, mutta DJ Sasha luukuttaa peräti kuuden kappaleen voimalla. Pelissä esiintyy myös sellaisia tuntemattomia suuruuksia kuin The Chemical Brothers, Orbital, Propellerheads, MKL, Underworld ja Paul Van Dyk. Levyn voi halutessaan laittaa vaikka tavalliseen CD-soittimeen kunhan muistaa olla soittamatta sitä ensimmäistä raitaa.

Kaiken kaikkiaan Wip3outista jää erittäin sliipattu ja viimeistelty vaikutelma. Analoginen ohjaus sopii peliin loistavasti. Toinen positiivinen yllätys on kaksinpeli jaetulla ruudulla ilman mainittavaa tahmaamista. Nämä pienet uudistukset ja viilattu grafiikkaydin tuovat tervetulleen piristysruiskeen Wipeout-sarjaan. Kukapa voisi vastustaa kattilallista uudelleen lämmitettyä puuroa.