T. Savonen: MOSKOVAN MIES VAKOILUN VERKOSSA - Gus Hillin erikoinen elämä

Kuvanmukainen, hyvässä about uudenveroisessa iskussa oleva teos. ANNA VAIKKA LAHJAKSI.

Tuomas Savonen: MOSKOVAN MIES VAKOILUN VERKOSSA - Amerikansuomalaisen Gus Hillin erikoinen elämä

Tositarina amerikansuomalaisesta kommunistijohtajasta ja suuresta vakoiluoperaatiosta.

Arvo Kustaa Halberginä syntyneen Gus Hallin (1910-2000) elämää leimasivat vakoilu, pimeä raha ja kylmä sota. Hall johti yli 40 vuotta Yhdysvaltain kommunistista puoluetta, jolle virtasi rahaa Neuvostoliitosta. Liittovaltion poliisi FBI oli soluttautunut puolueeseen, ja sen keskeisin myyrä oli Hallin perhe- ja puolueystävä Morris Childs. Näin Yhdysvallat sai huipputason tietoa Kremliä myöten.

Kirjassa limittyvät Hallin ja Childsin elämäntarinat. Miksi Hall pysyi totalitaristisen järjestelmän tukijana, vaikka hän eli läntisen vapauden keskellä? Miksi Childs hylkäsi aatteensa ja ryhtyi myyräksi?

- - - - -

Gus Hall, alkuperäiseltä nimeltään Arvo Kustaa Halberg, oli Lapualta Yhdysvaltoihin muuttaneiden siirtolaisten poika. Hän kohosi Yhdysvaltojen kommunistipuolueen pääsihteeriksi 1959 ja johti sitä yli 40 vuotta. Gus Hallin isä Matti Halperi kuului puolueen perustajiin. Hall opiskeli hänen jalanjäljissään marxismin perusteoksia ja liittyi puolueeseen 17-vuotiaana. Lisäoppia hän haki Moskovan Lenin-koulusta.

1930-luvulla Yhdysvalloissa elettiin talouslamaa. Hallin elämää leimasivat lakkoilu, mielenosoitukset ja katutappelut. Hän kohosi puolueen johtotehtäviin. Vuonna 1951 hänet tuomittiin muiden kommunistijohtajien rinnalla vankeuteen valtion vastaisesta toiminnasta.

Puoluejohtaja ei osannut kanavoida 1960-luvun yhteiskunnallista liikehdintää kommunistien kannatukseksi. Hallia arvosteltiin vähäisestä kiinnostuksesta afroamerikkalaisen väestön ongelmia kohtaan.

Hall oli alusta loppuun Moskovan linjoilla. Hän arvosteli Neuvostoliiton toisinajattelijoita ja nimesi Leonid Brežnevin suosikikseen kaikista tapaamistaan neuvostojohtajista.

USA:n kommunistinen puolue oli taloudellisesti riippuvainen Moskovan avokätisestä tuesta. Puolue sai Neuvostoliitosta 1958–1980 yhteensä 28 miljoonaa dollaria. Savosen mukaan Hall käytti rahoja mielensä mukaan.

Hall osallistui neljästi presidentinvaaleihin. Kannatus jäi olemattomaksi. 1980 hän sai noin puoli promillea äänistä.

Kritiikki Hallia kohtaan kiihtyi puolueen sisällä 1980-luvun lopulla, kun hän suhtautui kielteisesti Itä-Euroopan vallankumousliikkeisiin. Vuonna 1991 hän tuki Moskovan vanhoillisten yritystä syrjäyttää Mihail Gorbatšov vallasta.

Elämäkerran rinnalla Savonen juoksuttaa Hallin läheisten puoluetoverien Morris ja Jack Childsin tarinaa. Vakoilu tulee kuvaan tässä vaiheessa – Childsin veljekset pettyivät puolueeseen ja ryhtyivät liittovaltion poliisin tiedonantajiksi.

Morris Childs hoiti työkseen suhteita eri maiden kommunistipuolueisiin ja hankki rahoitusta Neuvostoliitosta. Sisäpiirin miehenä hän oli erinomainen tietolähde soluttautumisoperaatiossa, jota pidetään yhtenä FBI:n menestyksellisimmistä.

Tuomas Savosen kirja on laatutyötä. Hän rakentaa kriittisellä otteella realistisen kuvan Hallin ja puolueen toiminnasta sekä FBI:n operaatioista. Teos perustuu osittain hänen väitöskirjaansa.