Stuart Hill - Jäämaan kronikka -trilogia

Jäämaan huuto:

Eteläisen Polypontuksen voittamattomaksi huhuttu sotapäällikkö Scipio Bellorum marssii armeijoineen kohti pohjoista. Jäämaa, mahtavien naapuriensa puristuksessa sinnittelevä pieni kuningaskunta, etsii liittolaisia jopa entisistä verivihollisistaan. Väistämättömään sotaan valmistautuva kuningas Punarauta määrää 14-vuotiaan tyttärensä Thirrinin järjestämään pääkaupungin asukkaiden evakuoinnin etäiseen Hypolitanian provinssiin. Neuvonantajakseen Thirrin nimittää omapäisen noidanpojan Oskanin, jonka äidiltä perityt taidot ovat pian tarpeen.

Kun kuningas Punarauta kaatuu hurjassa taistelussa, Thirrin ottaa hennoille harteilleen vastuun kansansa tulevaisuudesta. Ankaran talven ahdistamat armeijakunnat ryhmittyvät uuteen sotaan rintamalinjojen molemmin puolin. Vaikka ihmissudet ovat jo vannoneet Jäämaalle ikuista uskollisuuttaan, on ”Pohjolan Villikissan” vielä taivuteltava Veripalatsin vampyyrikuninkaalliset ja ylväät jättiläislumileopardit puolelleen!

Tulimiekka:

Kohta kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun pieni pohjoinen Jäämaa liittolaisineen kukisti voittamattomana pidetyn Polypontuksen imperiumin armeijat. Kuningatar Thirrinin toiveet rauhan talvesta osoittautuvat kestämättömiksi, kun susikansan vakoojat varmistavat häikäilemättömän polypontuslaiskenraali Scipio Bellorumin etenevän jälleen kohti pohjoista, murhanhimoiset poikansa Sulla ja Octavius vahvistuksinaan.

Thirrinillä ja Oskan Noitaisälläkin on lapsikatraansa tukenaan, etunenässä voimakastahtoinen kruununprinsessa Cressida. Oskanin hämmentävässä näyssä kuitenkin nuorimman pojan Charlemagnen kohtalo vie kauas etelään polttavan hiekan aavikoille. Kuinka muka kampurajalkainen pikkuprinssi, josta ei ole edes linnamiehen kilven kantajaksi, palaisi kerran ”tulimiekka kädessään” johtamaan kansansa voittoon?

Jäämaan kohtalo on jälleen vaakalaudalla, ja sijaishallitsijaksi nimitetty Charlemagne purjehtii saattueineen maanpakoon etsimään valtakunnalle uusia liittolaisia. Hovin varasuunnitelma vaikuttaa kaukokatseiselta, mutta edes Scipio Bellorum ei osaa aavistaa, että Pimeyden voimat kukoistavat keskellä Lehmuskilven kuninkaallista klaania…

Jäämaan viimeinen taistelu:

Polypontuksen Scipio Bellorumin armeija oli kukistunut Kuuranviiman tasangon taistelussa, kun Etelän aavikoilta palannut Jäämaan prinssi Charlemagne johti valtakuntansa voittoon. Vain parin rauhallisen vuoden jälkeen ihmissusien vakoojat viestivät etelän suunnasta lähestyvästä uudesta uhasta. Artemisionin hypolitaanien verenhimoinen basilea Erinor etenee kolmisarvisten hirmuliskojensa voimin ja murskaa imperiumin heikentyneitä varuskuntia yksi toisensa jälkeen.

Oskan Noitaisä saa vihiä, ettei hänen viime sodassa Pimeyteen syöksemänsä tytär Medeia, Lehmuskilven klaanin musta lammas ja velisurmaaja, olekaan kuollut. Kun pahuutta palvova Medeia yhdistää voimansa universumin mahtavimman mestarinoidan Kronoksen kanssa, Oskanin on oman henkensä uhallakin valmistauduttava teoista kaameimpaan – tuhoamaan paholaistyttärensä sielu!

Jäämaan kuningatar Thirrin joutuu vastahakoisesti myöntämään, että eilisen vihollinen saattaa sittenkin olla huomispäivän liittolainen. Tulevassa taistelussa pohjoisen valtakunnan rauha on turvattavissa kenties vain yhdistämällä voimat Polypontuksen kenraali Andronicuksen armeijan rippeiden kanssa…