Untinen-Auel Jean: Luolakarhun klaani

He kutsuivat itseään Luolakarhun klaaniksi, nämä vankkarakenteiset, karvaiset, lyhyet esi-ihmiset.

He löysivät pienen tytön, jonka ottivat kasvatikseen.

Mutta Ayla oli toista heimoa: vaalea, pitkä ja kaunis.

Siispä hän oli klaanin mielestä ruma.

Sitä paitsi Ayla käyttäytyi omituisesti.

Hän itki ja nauroi ja osasi puhua.

Hän oli kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja itsestään, erilaisuudestaan, jota klaanin kaikki jäsenet eivät voineet hyväksyä.

Ayla oli uhka klaanille, sillä hän uhmasi perinteisiä tapoja.

Voimakas elämänhalu ajoi hänet kokemaan asioita, joita kukaan klaanin nainen ei ollut koskaan kokenut.

Pahinta oli, että hän uskalsi rikkoa tabuja.

Ayla oli liian rohkea, itsenäinen, kekseliäs ja voimakas.

Hän eli tulevaisuudelle, kun taas klaani eli menneisyydelle, ikivanhojen tapojen orjuuttamana.

Aylassa oli talttumaton elämisen tahto, sillä hänen veressään virtaa ihmiskunnan tulevaisuus.

Wsoy 1983, 7p, 609 sivua..

Kovakantinen + kansipaperit.

Postikulut 7,90 euroa. Yhdistelen postikuluja.