AKSELI GALLEN-KALLELAN ELÄMÄ JA TAIDE -kirja

Kuvanmukainen, hyvässä kunnossa oleva kirja GALLEN-KALLELAN tarinan ystäville tai siitä kiinnostuneille.

MINÄ PALAAN JALANJÄLJILLENI

AKSELI GALLEN-KALLELAN ELÄMÄ JA TAIDE

Janne Gallen-Kallela-Sirén

Syksyn 1885 lähestyessä Gallén sanoi hyvästit Sebeniukselle ja suunnisti kohti Salon kauppalaa, jonne paikkakunnan lennätinlaitoksen johtaja, vänrikki Adam Ernst Axel Lindencrona (s. 1841), oli kutsunut hänet muotokuvaansa maalaamaan. Salossa taiteilija päätti toteuttaa jo edelliskesänä virinneen kuvaidean aidan vieressä seisovasta vanhasta mummosta. Kipinän maalaukselle antoi Karolina Lindström eli Lammas-Karuliina, jonka Gallén suostutteli mallikseen ja jota hän kuvasi sittemmin myös muistelmissaan:

"Tämä lammasmummo, joksi häntä sanottiin, oli omituinen pikkukaupungin originaali. Hänellä ei ollut kotiakaan, vaan hän nukkui yönsä ladoissa, aitoissa ja ullakoilla missä milloinkin, joskus ulkona pientareella. Ulkoilmassa oli hänen nahkansa parkkiintunut ja kovettuneet kouransa, suurentuneet jalkansa. Koko olento vaikutti täysterveen sopusuhtaiselta. Hän oli todellinen syksyinen maalaisolento, jonka jäsenet eivät olleet sisänurkkien hemmottelemia."

Karolina Lindströmissä Gallén näki sekoituksen kovuutta ja herkkyyttä, joka hänen mielestään heijasteli sopusuhtaisesti sekä suomalaisen luonnon että kansanluonteen piirteitä. Alun alkaen taiteilija suunnitteli kuvaavansa Karolinan seisomassa pisteaidan veräjän vieressä vasikka vierellään. Jonkin aikaa maalauksensa sommitelman kanssa painiskeltuaan hän päätti kuitenkin korvata vasikan saalista vaanivalla kulkukissalla. Näin akan ja hänen vierellään seisovan kotieläimen toverisuhde muuttui kahden kulkurin merkitykseltään epämääräiseksi kohtaamiseksi. Karolina tosin ojentaa kätensä kohti kissaa, mutta tätä tuntuvat heinänkorsien seassa vilistävät myyrät ja metsähiiret kiinnostavan enemmän kuin tyhjä ihmiskäsi. Olemukseltaan viiruhäntäinen, syöksyyn jännittynyt katti on huomattavasti veistosmaista, paikalleen jähmettynyttä vanhaa naista eloisampi. Karolinan asennolle ei esikuvia elävien joukosta kannatakaan etsiä, vaan mieluummin suomalaisten kirkonporttien pielistä, joita vartioivat puiset, käsi ojossa almuja odottavat vaivaisukot (joissakin tapauksissa myös vaivaiseukot).

Kenties Gallén samaisti kovia kokeneen mallinsa vaivaisukkoihin, joista monet esittivät Suomen sodan (1808-1909) haavoittuneita veteraaneja ja jotka puisissa ruumissaan kantoivat sodan arpien merkkejä aivan kuten Karolina Lindström, jonka ihoon ja jäseniin ulkoilmaelämä oli vuosien saatossa piirtänyt syvät jäljet.

Gallén ei saanut Akkaa ja kissaa valmiiksi Salossa, vaan viimeisteli sen Pariisissa, jonne hän palasi jatkamaan opintojaan lokakuussa 1885. Teos oli kookkain, jonka hän oli tähän mennessä maalannut ja myös ensimmäinen, jonka hän asetti näytteille Ranskassa (Salon de la Société des Artistes francaises, 1886). Pariisilaiskriitikot suhtautuivat Akkaan ja kissaan myönteisesti, mutta kotimaassa sitä arvostivat lähinnä nuoren sukupolven edustajat ja muut avarakatseiset. Etenkin konservatiiviset ruotsinmieliset lehdet tyrmäsivät teoksen rumuuden perikuvana.

Akkaa ja kissaa voidaan hyvällä syyllä pitää 21-vuotiaan taiteilijan varhaistuotannon ensimmäisenä virstanpylväänä. Siinä suomalainen maalaismaisema pisteaitoineen, polkuineen, peltoineen, aittoineen ja järvenrantoineen yhdistyy saumattomasti Gallénia kiinnostaneeseen ihmis- ja eläinkuntien rinnakkaiseloon. Maalauksessa aika on pysähtynyt puisen veräjän pieleen, mutta samalla tähän päättyvä polku ja aidan takana järven rannalla soutajiaan odottavat veneet kertovat ihmisten ikiaikaisista tulemisista ja menemisistä, suomalaisesta menneisyydestä, nykyisyydestä ja ehkä myös tulevaisuudesta.

POSTITETTAESSA PK.lisä 5,95e