Sarpanevan punainen valurautapata

Ota askel menneisyyteen Sarpanevan punaisen valurautapadan kanssa!

Haluatko tuoda ripauksen nostalgiaa ja laatua keittiöösi? Tarjoan mahdollisuutta omistaa aito Sarpanevan punainen valurautapata, joka on valmistettu ensimmäisten vuosikymmenten aikana, aikana jolloin laatua arvostettiin yli kaiken.

Tämä kaunis punainen valurautapata on kokenut elämää, näkyen ja kokien monia ruokahetkiä. Sen pintaan on syntynyt muistoja ja kolhuja, joka kertoo tarinaa menneistä ajoista ja ruoanlaiton iloista. Pohjassa komeilee Rosenlewin logo, joka vie sinut suoraan takaisin aikaan, jolloin laatu ja kestävyys olivat kunnia-asia.

Tämä ei ole mikä tahansa padanpohja, tämä on aito Sarpaneva – mestariteos, joka on kestänyt aikaa ja jonka arvo vain kasvaa vuosien saatossa. Tuo ripaus historiaa ja laatua keittiöösi tällä uniikilla löydöllä!

Ota yhteyttä ja omista tämä aarteellinen Sarpanevan punainen valurautapata ennen kuin se katoaa historian hämärään

--

Näin muotoili ilmoituksen tekoäly. Mutta kaupan nyt siis nähdäkseni tosiaan ihan alkupään (60- tai 70-luvun) tuotantoa oleva valurautapata. Sisältä emaloimaton, pohjassa Rosenlewin logo, ei tuoretta Iittalan I-kirjainta (jonka senkin ne mokomat menivät vaihtamaan). Ainoat emalivauriot padan reunassa ja yksi kolhu kannen sisäpuolella.

Meillä jäi juuri käyttämättömäksi, kun tarvittiin puuron keittoon isompi pytty.

--

Koska näitä sisältä emaloimattomia tulee niin harvoin vastaan, kysäisin Porin Rosenlew -museosta lisätietoja tästä padasta, ja yli-intendentti vastasikin näin. Liekkö sitten kyseessä tosiaan tällainen kokeiluversio, jota ei emaloitu. Tällaista ei varmastikaan toista ihan pian vastaan tule.

Onnittelut hienon padan hankinnasta!

Julkaisussamme (yhdessä Karkkilan ruukkimuseon kanssa 2010) ”Liedeltä pöytään – suomalaiset design-talousvalut” mainitaan, että ko. pata oli W. Rosenlew & Co:n tuotannossa tosiaan 1960-1972. Emalipinnoitteen väristä sanotaan, että vaihtoehtoja olivat punainen, mattamusta ja musta (sekä oliivi, joka vain ensimmäisenä vuonna 1960).

Mietin, että voisiko sisäpinta olla kuitenkin tuo mattamusta, josko se vaikuttaisi emaloimattomalta?

Emaloimatonta versiota en tosiaan tunne, mutta se on tiedossa, että monista padoista tehtiin alkuvaiheessa kokeiluja, ja epäiltäväksi jää myös, olisiko tässäkin, jos se tosiaan on emaloimaton, kyseessä jonkinlainen kokeiluversio.

Valitettavasti tietoni tästä asiasta ei ole aukoton, mutta olen uudelleen yhteydessä, jos vastaan tulee jotain lisätietoa aiheesta.