Lunastettu maa - Viljo Saraja (1940)

Tämä teos voitti kilpailun parhaasta talvisotaamme 1939-1940 käsittelevästä kuvauksesta.

Hyväkuntoinen kovakantinen kirja ilman kansilehtiä. Kannessa ajanpatinaa.

Omistuskirjoitus on Kenraalimajuri E. Mäkisen. Mäkinen oli Mannerheimin luottopelaaja

Tekijä: Viljo Saraja

Kustantaja: Otava

Painovuosi: 1940 (2. Painos 8-15:s tuhat)

Sivumäärä: 148

Tuoteryhmä: Sotahistoria

Nouto Keravalta

tai

Posti:

- 4€, KIRJEENÄ

OSTA ENEMMÄN KIRJOJA NIIN SAAT SAMALLA LÄHETYSMAKSULLA (6,80€)

Viljo Saraja - siviilissä kansakoulunopettaja - kuului sodan aikana kersanttina JR 62:een ja toimi lääkintäupseerina, ryhmänjohtajana ja sitten rykmentin valistusupseerina. Sodan aikaisemmassa vaiheessa rykmentin miehet seisoivat sitkeästi Suvannon puolustuslinjalla, mutta helmikuun puolivälissä heidät siirrettiin Summan lohkolle, jossa vihollisen painostus oli suurin. Näin Viljo Saraja joutui sille rintamanosalle, jossa taistelut kävivät kiivaimpina ja ankarimpina ja jossa Suomen talvisodan ratkaisu tapahtui. Hän oli sodan viimeiseen laukaukseen saakka mukana tämän lohkon kiihkeissä taisteluissa, Kämärällä, Perossa, Talissa ja sitten lannistumattoman armeijan katkeralla vetäytymismarssilla rauhanteon jälkeen.

Näissä ulkonaisissa puitteissa Viljo Saraja eli sodan, eli sen rintamamiehenä ja suomalaisena, koki sen ulkonaiset vaiheet: tulilinjan räiskeen, kuumat päivät ja kylmät yöt, ja koki sen sisimmässään suurena isänmaallisena murroksena niinkuin sen koki koko Suomen kansa. Ja hänen sotaelämyksensä ovat kaikessa ankaruudessaan ja julmuudessaankin olleet rikkaat ja antoisat: Vihollisen yötä päivää päälle tunkeva valtava paine, nykyaikaisen koneistetun sodankäynnin kaikki kauhut, vaatimattomien suomalaisten sotilaiden ihmeellinen taistelukunto, herkeämätön rumputuli, uhkarohkeat partioinnit, veristen lähitaisteluiden melske, maanalaisen korsuelämän tunnelmat, toverielämä, juoksuhautahuumori ja aseveljeyden lujittama ystävyys, sitkeä elämäntahto kuoleman alituisessa läheisyydessä ja rehellisen sotilaan harras nöyryys elämän korkeimpien voimien edessä. Kaiken sen hän kuvaa "Lunastetussa maassa" mukaansa tempaavasti, havainnollisesti ja voimakkaasti, niin että lukija saa väkevän käsityksen siitä, mitä Suomen talvisota oli.

Mutta "Lunastettu maa" ei ole pelkkä rintamakuvaus, se on kertomus sodasta sellaisena kuin sen koko Suomen kansa koki: sen rintamasotilaat, sen kotijoukot, sen isät ja pojat, sen äidit, vaimot ja lapset. Se on joka piirroltaan tosi kuvaus säälimättömästä totaalisesta sodasta, mutta samalla kaunis ja harras todistus siitä syventyneestä isänmaantunteesta, joka syntyi suomalaisen sielussa silloin, kun maa taisteli elämästään ja urheat soturit lunastivat sen meille.

(takakansiteksti)