Strömberg "Tsernobyl" -mikroaaltouuni

Se on kuulkaas nyt niin, että lopulta on vain pakko luopua rakkaista esineistä. Tämä vuonna 1984 ensi kertaa kupillisen vettä lämmittänyt tekninen taidonnäyte on vaan annettava säädyllistä korvausta vastaan uuteen kotiin. Haluaisin todella säilyttää tämän, mutta lojuu nyt turhana varastossa, jonne se toimivana asiaankuuluvalla varovaisuudella laitettiin.

Tämä ehkä maailman kestävin mikroaaltouuni on lämmittänyt Saarioisten roiskeläppiä jo neljän presidentin ajan kaikissa asunnoissa joissa olen ikinä asunut.

Saapui lapsuudenkotiini jouluna 1984 ja lähti sieltä mukaani poismuuttaessani 16-vuotiaana. Näki Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden uudenkarheana, josta saikin vuosikymmeniä myöhemmin lempinimensä Tsernobyl.

Ei sen vuoksi, että on samalta vuosikymmeneltä, vaan siksi että tämä todennäköisesti säteilee yhtä paljon. Valmistettu Japanissa, joka tuolloin varmastikin toteutti salaista agendaansa, jossa länsimaalaisetkin ansaitsisivat vähän säteilyä.

Hallintalaitteet ovat klassiset hellannupit ja start-nappi ihan oikea, kunnollinen nappula jonka painaminen tuo tunteen vienolla "sproing"-äänellään, että nyt on laitettu mekaanisia asioita liikkeelle. Kun tämä on tehty, ei hipaisukytkimistä sun muista hömpötyksistä ei oltu vielä edes kuultu.

Vaatii hiukan entisöintiä ja puhdistamista, sillä viettänyt aikaa disfunktionaalisten mediaihmisten seassa. Toimii kuitenkin kuin junan vessa/assan kello!

(disclaimer: en ymmärrä miksi kaikki toimivuuteen viittaavat sanonnat viittaavat rautateihin - VR ei todellakaan elä näiden sanontojen mukaan)

Annetaan vaivaista 50 euroa vastaan kotiin, joka osaa tällaista nostalgiaa arvostaa. Hyvillä selityksillä ja lupauksilla siitä hyvästä kodista (tai museoinnista) saa alennusta.

Nille jotka lukivat tänne asti, valitan - tähän ei liity mitään pi***tarinoita.

Sori.

Noudettavissa Helsingin Kalliosta!