Tanizaki Junichiro: Avain

Mies viidenkymmenenviiden.

Terveys alkaa pettää, voimat huvata, sukupuolinen kyky heiketä.

Mutta mieli on yhä vireä: hän on valmis ponnistamaan viimeisetkin voimansa jotta voisi tyydyttää halunsa -

ja vaimonsa.

Vaimo kymmenen vuotta nuorempi.

Sukupuolisesti kypsimmillään, mutta hänen voimakasta haluaan kahlitsee häveliäisyys - joka masentaa miestä.

Ja niin kumpikaan ei saa tyydytystä.

Ei ennen kuin mies keksii tehokkaan kiihokkeen: hän järjestää nuoren kollegansa - oikeastaan vävyehdokkaan - lähelle vaimoaan, ja mustasukkaisuuden pistot piristävät hänen kykynsä taas toimivaksi.

Vaimossakin herää uudenlainen, rohkeampi, taitavampi sukupuolisuus.

Suhde nuoreen mieheen ei jää niihin rajoihin, joihin aviomies oli suunnitellut, mutta tästä tämä kiihottuu entistä enemmän ja lääkärin varoituksista piittaamatta antautuu kokonaan halujensa vietäväksi.

Vaimo, jonka tunteet miestään kohtaan eivät ole aivan yksiselitteiset, ei häntä ainakaan hillitse, ja niin ajaudutaan kohti väistämätöntä ratkaisua.

Julkisuuteen tarkoitetuilla päiväkirjoilla on japanilaisessa kirjallisuudessa hyvin pitkä ja monipuoline perinne.

Tuosta perinteestä Tanizaki ammentaa taitavasti: Avain rakentuu miehen ja vaimon päiväkirjamerkinnöistä, yksinpuheluista puetuista dialogista.

Kumpikin kirjoittaa nimenomaan toisen luettavaksi, kumpikin kiistää lukevansa, kumpikaan ei tiedä lukeeko toinen.

Asiat, joita ei tohdita sanoa, toiveet, joita ei rohjeta lausua ilmaistaan päiväkirjoissa.

Lukija joutuu mukaan kiehtovaan, ärsyttävään leikkiin: mikä on vilpitöntä, mikä laskelmoitua?

Kuka pettää ja ketä, ja kuka pettää itseään?

Tanizakin 70-vuotiaana kirjoittama Avain kohahdutti ilmestyessään 1956 japanilaista yhteiskuntaa, siitä tuli puheenaihe parlamentissakin.

Tammi 1987, 4p, 140 sivua.

Tammen Keltainen kirjasto

Kovakantinen + kansipaperit.

Postikulut 5,90 euroa. Yhdistelen poatikuluja.