Inge Ojala SORI, ETTÄ MÄ OLEN OLEMASSA

Alkuteos ilmestynyt viroksi nimellä Andesta-Ma kasvasin tänaval, Vironkielisestä alkuteoksesta suomentanut Anne Tuovinen, Copyright 2006 Påivä Osakeyhtiö Hämeenlinna, Kansi AD Studio Oy, Takakannen kuva: Hannu Rantamäki, Painaminen ja sidonta: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006, hyväkuntoinen.

"Miksi sinä tänne tulet?" leipää mutustava Anjuta kysyy. En ehdi vastata mitään viisasta, kun tulee jo seuraava kysymys: "Alatko käydä aina vai käytkö pari kertaa ja sitten häivyt, niin kuin kaikki toisetkin?" Inge Ojala ei aikonut häipyä. Tämä sinnikäs nainen oli varma siitä, että Kristus rakastaa Tallinnan viemäreissä ja autiotaloissa värjötteleviä lapsia, joita ei virallisesti ollut olemassakaan. Inge Ojala uskoi, että nämä varastelevat, valehtelevat ja likaiset lapset voitaisiin pelastaa elämälle, jos he saisivat aikaa, rakkautta ja kodin.

Hän kertoo kirjassaan uskomattomista selviytymistarinoista ja kuvaa myös omaa kamppailuaan kutsumuksensa vuoksi. Tukea ei aina tullut lähimmiltäkään, mutta lopulta sinnikkyys palkittiin ja luterilaisen Peetelin kirkon yhteyteen perustettiin koti katulapsille. Tuekseen Inge sai seurakunnan kirkkoherran Avo Upruksen työtovereineen.

Vuonna 2001 Peetelissä otettiin käyttöön kunnostetut tilat. Osa toimii lastenkotina, osa päiväkeskuksena, jonne lapset voivat tulla syömään, pesemään vaatteitaan, tekemään läksyjään ja viettämään aikaa yhdessä.

Virolainen Inge Ojala on koulutukseltaan sairaanhoitaja Ennen katulapsityöhön ryhtymistään hän työskenteli viisitoista vuotta sairaalassa.

Lähetyskulu lisätään hintaan.