Nuutajärven lila lasinen kynttilänjalka, metalli alpakkaa 1960 luvulta priima

Nuutajärvi valmisti 1960 luvulla lasisia kauniita alustoja esim palkintoihin, joihin kultasepänliikkeet kautta maan liittivät kulloinkin sopivan oman tuotteensa, tässä kruunukynttilälle sopiva alpakkavarsi, jossa kaiverrettu "kunniapalkinto", kunnia osuus lienee haihtuvaa, sillä ei mitään muistikuvaa mitä se olisi ollut, mutta loppu-osa ja kulta on tallessa, joten tietää mitä keräillä kannattaa. Lasin kaikki kulmat ja kukkien terävät reunat täysin ehjät. Korkeus 6,4 cm ja halkaisija 10,3 cm.

Mummon koti, valitettavasti ei tarvitse enää. Nouto tai tuonti Salo-Turku välillä, myöskin postitus.

Nuutajärven lasitehtaan perusti 1793 Jacob Wilhelm Depont, joka oli Somerolle 1747 perustetun Åvikin lasitehtaan perustajan poika. Depont oli perinyt Nuutajärven kartanon, jonka maille perusti lasitehtaan ympäröivien metsävararojen vuoksi. Arveli metsää tarvittavan kuitenkin lisää, ja otti liikekumppanikseen Harald Furuhjelmin, joka urjalalaisen Honkolan kartanon perillisenä nosti metsäomavaraisuuden tarvittavalle tasolle. Depontin kiinnostus lasitehdasta kohtaan laimeni nopeasti, eikä toiminnan arkinen pyörittäminen innostanut. Myi sekä tehtaan että kartanon Furuhjelmin nuoremmalle veljelle Johan Furuhjelmille. Uusi omistaja oli kiinnostunut kartanon ylläpidosta ja tekikin siellä paljon uudistuksia. Hän mm rakennutti kartanon nykyisen päärakennuksen 1822. Lasitehdas ei erityisemmin Johan Furuhjelmia kiinnostanut. Tehdas toimi vuokrattuna koko Furuhjelmien suvun ajan vuoteen 1843 ja toiminta pysyi pienimuotoisena. Pääosa tuotannosta muodostui ikkunalasista, pulloista ja apteekkilasista. Furuhjelmien suku joutui taloudellisista syistä luopumaan sekä kartanosta että lasitehtaasta 1843. Ostaja Laukon kartanon omistaja Johan Agapetus Törngren. Lasitehtailijaksi ei ollut aikomusta ryhtyä vaan hän vuokrasi pruukin 3 lasinpuhaltajalle. Kun Adolf Törngren peri sekä tehtaan että kartanon isältään 1849 alkoi lasikylän elämä muuttua. Adolf Törngren erittäin kiinnostunut lasitehtaan toiminnan kehittämisestä ja vakuuttunut siitä että suomalainen lasitehdas voi kehittyä ulkomaisen veroiseksi. Perehtyäkseen lasitekniikan uusimpiin saavutuksiin teki 1851 opintomatkan Keski-Eurooppaan ja pestasi matkallaan joukon saksalaisia puhaltajia kohentamaan Nuutajärven lasituotannon tasoa. Tästä alkoi suomalaisen lasitehtaan kehittyminen kansainväliset laatuvaatimukset täyttäväksi lasin valmistajaksi. Kiinnitti erityistä huomiota rakennuskantaan ja ymmärsi, että uudenaikainen tekniikka tarvitsee myös ajanmukaiset puitteet ympärilleen. Lisäksi halusi rakennuttaa viihtyisän ympäristön tulossa olevia saksalaisia, ranskalaisia ja belgialaisia lasinpuhaltajia varten. Oletettavaa, että keskieurooppalaisilla toisenlaiset tottumukset ja vaatimukset kuin vaatimattomiin oloihin tottuneilla suomalaisilla. Törngren kääntyi aikansa maineikkaimman arkkitehdin Turun ja Porin lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin puoleen, jonka valinnassa ilmenee Törngrenin uudistamisinnokkuus. Vakaa pyrkimys nostaa Nuutajärven lasitehdas joka tavalla maailmanmaineeseen. Samoin kuin palkkaamalla taitavia ulkomaisia puhaltajia, niin valitsemalla Chiewitzin arkkitehdiksi, saattoi olla etukäteen varma uudenaikaisesta, tasokkaasta lopputuloksesta. Epäilemättä tutustunut lähellä sijaitsevan Forssan teollisuusyhdyskunnan rakennuksiin, jonka tuotantolaitoksia, asuin-, koulu- ja sosiaalisia rakennuksia Chiewitz oli ollut suunnittelemassa 1851 lähtien. Käytti Chiewitziä myöhemminkin arkkitehtinaan perustaessaan pellavatehtaan, myöhemmin Tampella Oy Tampereelle 1857 sekä myös oman huvilansa arkkitehtina. Nuutajärven lasitehtaan tuotteet alkoivat olla kysyttyjä ja myös ulkomaan markkinat alkoivat avautua. Ikkunalasia vietiin Venäjälle ensimmäiseen maailmansotaan saakka, talous- ja koristelasia sekä lääke- ja mustepulloja etenkin Riikaan ja Tallinnaan. Adolf Törngren toteuttanut tavoitteensa, 1850 luvun lopussa Nuutajärvi Suomen johtava lasitehdas. Yritteliäisyys suuntautui pian muille aloille ja vuokrasi tehtaan 1859 hyttimestari Heitmanille ja kauppias Janssonille. Heillä taloudellisesti varsin rajalliset mahdollisuudet kehittää tehtaan toimintoja. Myös lasihytin 1861 tuhonnut tulipalo hidasti toimintaa. Nuutajärven kartanon ja lasitehtaan uudeksi omistajaksi tuli 1869 Torsten Costiander, joka erityisen kiinnostunut kartanon alueiden, rakennusten ja maatalouden kehittämisestä. Lasitehtaan toiminta sen sijaan hänelle vierasta. Siksi muodosti kommandiittiyhtiön viimeisimmän vuokraajan Carl Heitmanin kanssa ja kiinnitti vastuunalaiseksi valvojaksi tehtaaseen. Tällä tavoin siirryttiin vähitellen järjestelyyn, jossa lasitehdasta johti palkattu toimitusjohtaja eli isännöitsijä. Kartanonomistajien perustama osakeyhtiö Nuutajärven Lasitehdas Oy Notsjö Glasbruk Ab myi lasitehtaan Wärtsilä-Yhtymä Oy 1950 tapahtuneen lasihytin palon jälkeen. Samalla päättyi kartanon lasitehtaan aikakausi ja alkoi yritysjohtoinen aika. Nuutajärven Lasitehdas Oy Notsjö Glasbruk Ab joutui luopumaan tehtaasta, koska ei ollut vakuuttanut hyttiä täydestä arvosta. Velkaantuneen yhtiön maksukyky ei riittänyt uuden lasihytin rakentamiseen. Wärtsilän aika ja 1950 luku merkitsivät suomalaisen taidelasin nousua kansainväliseen maineeseen. Nuutajärven lasitehdas kuului 2014 tapahtuneeseen lopettamiseensa saakka Iittalaan. Yksi Iittalan 3 lasitehtaasta, joista jäljelle jääneet sijaitsevat Iittalassa ja Humppilassa.