PS1 Disney's Atlantis: The Lost Empire (Kadonnut kaupunki) (Promootio)

Harvinaisuus: Ei yleisessä myynnissä, promootiopeli, ei erillistä ohjekirjaa, pieni CD-kotelo.

Metacritic: 73%

Tilt: Pelinä Atlantis on kuivalla rutiinilla koottu tasopompinta muutamalla ovelalla koukulla. Säännölliset vihulaiset ja pari kinkkistä ongelmaa muodostuvat lineaaristen kenttien suurimmat esteet. Peli kulkee tarinaa seuraten jonkinlaisella logiikalla. Miljonäärin kartano on rautalangan vääntävä harjoituskenttä, joka alustaa pelimekaniikan. Sieltä peli kulkee edelleen sukellusveneen sokkeloisiin sisuksiin ja edelleen pelin nimikkokaupunkiin. Kiipeily, sukeltelu sekä tavaroiden kerääminen ja käyttäminen muodostavat pääosan toiminnasta. Kinkkisemmät ongelmat vaativat toisinaan esineiden yhdistelyä, mutta kahden rikkinäisen avaimenpuolikkaan tarkoitusta ei pitkään tarvitse arvailla.

Pelattavia hahmoja on kuusi, ja perustaidot ovat kaikille yhteisiä. Ongelmien juju piilee yleensä oikean hahmon valinnassa, sillä kukin sankareista hallitsee jonkin erikoistaidon, jonka käyttö on jossakin vaiheessa pakollista. Esimerkiksi rakenteeltaan tukevahko Vinny hallitsee jämäkätkin esteet purkavat räjähteet, mutta on onneton kiipeilijä. Hahmojen vaihtaminen tilanteen mukaan on muuten väsähtäneen tasopompinnan nokkelin oivallus, mutta vesittyy ilmiselvien tavoitteiden ansiosta, tai viimeistään siihen kun valittu hahmo kertoo kenen taitoja kinkkisessä paikassa tarvitaan. Tusinan tehtävän seikkailu ei ole pituudella pilattu, mutta kenttiin (usien pirullisen etevästi, toisinaan päivänselvästi) kätketyt salaisuudet antavat jonkinlaisen virikkeen nuohota tutut kolkat uudestaan tarkemmalla kammalla. Eri asia on, kiinnostavatko Atlantis- kirjaimia vastaan avautuvat leffapätkät tarpeeksi.

Tasohyppelyn katkaisevat hetkittäin toiminnallisemmat osuudet ajokkien ohjaimissa. Eräässä alkupään tehtävässä pelaajan on ensin puolustettava uppoavan sukelluslaivan pakenevia pienoissukellusveneitä valtavalta Leviathan- merihirviöltä ja sitten pujoteltava sokkeloisen kanjonin läpi miinoja (mistä ne sinne tulivat?) ja vaarallisia mereneläviä vältellen. Myöhemmin vastaavien haasteiden edessä istutaan lennokin ja auton ohjaimiin. Erityisen kutkuttavia tai vaikeita kulkupelien ympärille askarrellut tehtävät eivät ole, mutta antavat tervettä vaihtelua verkkaiselle tasopompinnalle.

Graafisesti Atlantis on yksinkertainen, mutta vangitsee piirrosmaisen ilmeen tyylitellyllä grafiikalla. Playstation ei luonnollisesti riitä leffan toisintoon, joten tyytyminen on välianimaatioiden ilmeikkäiden hahmojen ja taustojen karkeisiin polygoniversioihin, joista puuttuu kokonaan animaattorien kynänjäljen lennokkuus. Yleisilme on silti onnistuneen värikäs ja pelikamera kohdallaan. Kotimaisten näyttelijöiden purkittamat äänet jättävät vaikutelman hieman hätiköidystä aikataulusta ja kehnosta ohjauksesta, mutta ajavat virkansa kiitettävästi. Onnistunut lokalisointi on aina ilo kuulla ja nähdä — vaikka valikkojen ’memory card- muistikortit’ ja vastaavat käännöskukkaset pistävätkin hassusti silmään. Muodikas cell-shading- toteutus ja etevä ääninäyttely tutulla kielellä erottuvat selvimmin muuten varsin keskinkertaisesta toteutuksesta.

Atlantista on hankala rinnastaa suoraan mihinkään toiseen tasopompintaan, mikä on kieltämättä hyvä merkki. Sekoitus seikkailupeliä (ehkäpä jopa hieman Tomb Raideria, mutta sitä ei sulkeiden ulkopuolella uskalla mainita) ja tasopompintaa kärsii Disney-perinteen mukaisesti kiirehditystä toteutuksesta, mutta on muuten kiinteä paketti. Pelinautinnon suuruus on kuitenkin puhtaasti riippuvainen pelaajan ikävuosista. Silkkihansikkain opastava ja rautalankaa vääntävä tasohyppely on perheen pienempien, ei koko perheen peli. Enemmän pelikokemusta ja vuosirenkaita keränneelle Atlantis-tutkijalle uponneen kaupungin keikka ei välttämättä avaudu yhtä hienona pelikokemuksena.