Apu-Sisar

Hyvästä hoitajasta huokuu lämpö, empaattisuus ja rauhallisuus. Hän valaisee päiväsi (ja eduskuntatalon). Tyhjä Kamferitippa-pullo ja vintage peltirasia (Mitat 9 x 6,5 x 3,5 cm) laastareille, siinä tämän Apu-Sisaren anti terveydenhuollolle. Peltirasia on valaisimessa kiinni magneetilla ja on siksi täysin toimiva ja kaunis systeemi säilöä omat laastarit. Rasia käteen ja paikkuu hommiin. Alla hieman historiaa nimen taustalla.

Korkeus 46 cm.

Lampunkanta E27.

Tuotteet on CE-merkittyjä.

Lähetys matkahuollon pakettina.

Sairaanhoidon tehtäviin on alusta alkaen kuulunut potilaiden perustarpeista huolehtiminen. 1900-luvun puolivälistä asti tähän tehtävään on Suomessa koulutettu erikoistuneita ammattilaisia, joita tänä päivänä kutsutaan lähihoitajiksi. Ammatin juuret ovat 80 vuotta sitten perustetussa Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestössä, joka koulutti vapaaehtoista apuhoitohenkilökuntaa sotasairaaloihin. Sodan jälkeen valtio loi uuden apuhoitajan ammatin ja koulutuksen, johon SPR:n apusisarkoulutus yhtenäistettiin. Ammattinimike muuttui myöhemmin työtä paremmin kuvaavaksi perushoitajaksi, ja 1990-luvulle tultaessa ammatista kehittyi entistä laaja-alaisemmin koulutettu lähihoitaja.

Talvisodan aikana koulutettua sairaanhoitohenkilökuntaa ei ollut riittävästi ja haavoittuneiden hoidossa jouduttiin turvautumaan myös maallikoihin. Suomen Punaisen Ristin sairaalan ylilääkäri Simo Brofeldt katsoi, että Punaisen Ristin velvollisuus oli estää hoitajapulan toistuminen, ja laati välirauhan aikana suunnitelman apuhoitohenkilökunnan kouluttamiseksi uuden sodan varalle. Jatkosota alkoi 25.6.1941. Samana päivänä puolustusvoimien ylipäällikön Gustaf Mannerheimin päätöksellä perustettiin Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestö.

Tämän kirjeen kirjoitti eräs apusisar heinäkuussa 1941 Töölössä, ennen kuin hänet lähetettiin sotasairaalaan rajan lähelle.

"Työpäivä 7-20. Pommituksen sattuessa pyöreitä vuorokausia, siinä tapauksessa soittavat kotiin yölläkin. Ensimmäinen päivä oli toivoton. Vaikea leikkaus, jouduin tohtorin ja osastonhoitajattaren avuksi - vaan apuni oli verrattain pieni, koska kun leikkaus oli suoritettu puoleenväliin, siitä eteenpäin en tiennyt tästä maailmasta mitään. Selvisin vuoteessa, kylmä kääre otsalla ja toivat minulle kamferttia.”

Sanotaankin, alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo, en käsitä mistä tätä voimaa ja rohkeutta tuli. Ehkä sekin syynä, että on lämmintä leikkaussalissa, 30°. Tunnen itsessäni paljon muutoksia."

"Kaikki työt mitä meille kuuluu on samaa kuin hoitajattarilla, ei siivouksia ei ollenkaan. Instrumenttien sterilisoiminen ja apu potilaan hoidossa. Usein joudumme osastolla toimimaan yksin ilman hoitajaa pieniä aikoja."

"Eikö olekin suuriarvoista työni. Näen paljon kärsiviä sieluja ja heidän hyväkseen teemme joka ainoan liikkeen. Tänään saatoimme erään potilaamme viimeiselle matkalleen, siinäkös riitti touhua kaikille, en olisi koskaan uskonut että niin paljon tehdään tosi työtä pelastaaksemme jokin henkilö."

Apusisarjärjestö lakkasi toimimasta ikään kuin pikkuhiljaa, vuonna 1951. Se liittyi juuri siihen, että se tavallaan kävi pikkuhiljaa tarpeettomaksi, kun valtio otti hoitaakseen apuhoitajien kouluttamisen.

Siihen ei sinällään liittynyt samankaltaista dramatiikkaa kuin Lotta Svärdin lakkauttamiseen

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jatkosodan-unohdetut-apusisaret-tama-on-heidan-tarinansa/8832216#gs.hfiyjw

https://www.hus.fi/tietoa-meista/historia/apusisaresta-lahihoitajaksi

Reduce-Reuse-Recycle.

Vähennä / Korjaa, Uusiokäytä, Kierrätä.

Toisen roska on toisen aarre.

hakusanat valaisin lamppu retro vintage metalli pöytälamppu antiikki antiikkinen teollisuusvalaisin teollisuuslamppu keräily steampunk pöytävalaisin industrial industrialvalaisin työvalo metalli valaisimet steampunk pöytälamppu pöytävalaisin antiikki vintage retro vanha wanha Vintage Medical Box Tin Box laastari rasia peltirasia lääkekaappi säilytys wc sairaanhoitaja sairaanhoito lähihoitaja lähihoitajan