Félix Vallotton  3.3.-5.5.1991 Tampereen taidemuseo

Félix Vallotton  3.3.-5.5.1991 Tampereen taidemuseo = Tammerfors konstmuseum, 21.6.-31.8.1991 tekijöitä Tapani Pennanen ja Raija Keni ym. kustantaja Prins Eugens 1991 Waldemarsudde, Tampereen taidemuseon julkaisuja 37; Prins Eugens Waldemarsuddes publikationer nr 10

Félix Edouard Vallotton, (28. joulukuuta 1865 Lausanne, Sveitsi – 28. joulukuuta 1925 Pariisi, Ranska) oli sveitsiläissyntyinen ranskalainen taidegraafikko ja taidemaalari, joka tunnettiin ennen kaikkea alastontutkielmistaan ja omaperäisistä puupiirroksistaan.

Vallotton kasvoi perinteisessä protestanttisessa porvariskodissa. Hän opiskeli maalausta Pariisin Académie Julian -taidekoulussa ja perehtyi myös taidegrafiikkaan ja useisiin painomenetelmiin, muun muassa litografiaan. Vallottonin ensimmäinen näyttely oli vuonna 1885 Salon des Artistes Français -galleriassa.

Vallotton viihtyi Montmartren kahviloissa ja kabareissa, joissa hän tutustui muun muassa Henri de Toulouse-Lautreciin. Uransa alussa hän ansaitsi elantonsa myymällä Rembrandtin ja Milletin töiden pohjalta tekemiensä piirrosten painokuvia sekä kirjoittamalla taidearvosteluja Gazette de Lausanne -lehteen.

Vallotton keskittyi 1890-luvulla puupiirrosten tekoon ja liittyi Nabis-taiteilijaryhmään, johon kuului muun muassa Pierre Bonnard. Vallottonia innoittivat symbolismi ja japanilaiset puupiirrokset, ja hänestä tuli myös poliittisesti aktiivinen. Vallotton esimerkiksi tuki voimakkaasti Alfred Dreyfusia Ranskaa kuohuttaneessa Dreyfusin tapauksessa. Vallottonin grafiikkaa julkaistiin useissa ranskalaisissa lehdissä sekä myös saksalaisissa Pan- ja Die Jugend -aikakauslehdissä.

Vuonna 1899 Vallotton meni naimisiin taidekauppias Alexandre Bernheimin tyttären Gabrielle Rodrigues-Henriquesin kanssa. Avioliitto oli Vallottonin uran kannalta suotuisa, sillä hän sai pitää useita näyttelyitä appensa galleriassa. Vallotton sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1900.

Vallotton palasi maalaustaiteen pariin 1900-luvun alussa. Hän maalasi selkeän yksinkertaisella realistisella tyylillä, jota on verrattu Courbetiin ja Ingresiin. Vallottonin aiheet ulottuivat alastonkuvista maisemiin ja asetelmiin. Hän maalasi myös useita muotokuvia Pariisin kulttuurieliitin keskeisistä henkilöistä.

Vallotton teki vuonna 1915 sodanvastaisen C’est la guerre! -puupiirrossarjan, ja hänet hyväksyttiin seuraavana vuonna taiteilijoiden ryhmään, joka pääsi seuraamaan ensimmäisen maailmansodan tapahtumia rintamalla. Vallotton maalasi kokemustensa pohjalta vuonna 1917 öljyvärityöt Ruins at Souain ja Verdun ja kirjoitti esseen Art et Guerre.

Vallottonin viime vuosia varjosti heikkenevä terveys ja hänen teostensa suosion hiipuminen. Hän kuoli syöpään 60 vuoden iässä