Turkka Hautala - Salo

Kotimainen proosa

Salo on Suomen kuva

Kari Kemppainen | 28.11.2009

Turkka Hautalan (s. 1981) esikoisromaanin tapahtumat sijoittuvat suomalaiseen pikkukaupunkiin. Kaupungin nimi on ajatuksia johdattelevasti Salo, mutta kaupunki voisi olla mikä tahansa suomalainen taajama.

Romaanin henkilöt ovat meistä kenen tahansa naapureita, jotka näemme joka päivä mutta joita emme juurikaan tunne. Voit löytää itsesi Hautalan romaanista kävelemässä kotiin kapakkaillan jälkeen tai tilaamassa pitsaa maahanmuuttajien omistamasta pitsapaikasta.

Hautala kirjoittaa äärimmäisen arkisista tapahtumista usean ihmisen näkökulmasta. Eri ihmisten tarinat lomittuvat toisiinsa, ja yhden tarinan toimija on toisessa tarinassa kohde tai vähäpätöinen sivuhenkilö. Romaani etenee sujuvasti henkilöstä toiseen, kun kerronnan keskushenkilö vaihtuu toiseksi.

Eri henkilöiden näkökulmasta kerrotuista tarinoista löytyy yhtymäkohtia, kun samat henkilöt ovat ensin tarinan sivuhenkilöitä ja seuraavassa tarinassa jo kuvauksen keskipisteessä. Yksittäisistä tarinoista kutoutuu ihmisten verkosto, joka kattaa pikkukaupungin toimijat yritysjohtajasta ambulanssin ensihoitajaan tai grillimyyjästä lehdenjakajaan

”Mä kieltämättä viihdyin hyvin yksin. Tai oikeastaan kaksin. Mä en tarvinnut suurta porukkaa ympärilleni enkä ollut koskaan nuuka myöskään seuran laadun suhteen. Ihminen on ihminen: ei kai niissä nyt niin suuria eroja ollut”, neljänkymmenen ikävuoden etappia lähestyvä nainen sanailee pohtiessaan omaa elämäänsä.

Naisen pohdintaan kätkeytyy Hautalan romaanin perusajatus: ihminen on ihminen.

Kukin arvokas tavallaan

Hautala on luonut romaaniinsa henkilöitä, joista jokainen on arvokas omalla tavallaan. Nekin, jotka ovat elämässään pahasti eksyksissä, uskovat pääsevänsä vielä joskus arjen sankareiksi ainakin omien sääntöjensä ja oman mitta-asteikkonsa mukaan arvioituna.

”Jotkut ovat pakenijoita luonteeltaan”, miettii huumeisiin langennut nuori mies.

Hautala kuvaa romaaninsa henkilöitä ensisijaisesti ajatusten ja puheiden kautta, ja kuvausta täydentää arkinen dialogi. Toiminta ja teot jäävät kerronnassa taka-alalle, mikä tekee kerronnasta selittävää ja paperinmakuista.

”Valmistuttuani teknillisestä istumiseni oli keskittynyt loputtomiin palavereihin ja konferensseihin, hotellihuoneisiin ja aulasohville, takseihin ja lentokoneisiin. Istuin autossa ja junissa matkalla töihin tai töistä kotiin”, kertaa työelämänsä kulkua paikallisen tehtaan johtaja.

Hautalan romaani on tosi ja ajankohtainen kuva Suomesta sellaisena kuin sen arjessa juuri nyt kohtaamme. Romaanin tätä puolta kiittelee myös Finlandia-palkinnon raati.

”Romaani on kirjoitettu notkealla kielellä eri rekistereitä, kuten murretta, hyödyntäen. Salo rakentaa mosaiikkimaisesti täydentyvän kuvan tämän päivän lama-Suomesta, ja kirjailijan katse on tarkka ja tuore”, raati perustelee Hautalan romaanin valintaa vuoden 2009 Finlandia-ehdokaslistalle.

Taitavasti rakennettu ja sujuvasti kirjoitettu romaani jää lukukokemuksena kuitenkin etäiseksi.

Nykyisin Ranskassa asuva Hautala tuli kirjoittajana julkisuuteen Martti Joenpolven novellikilpailun antologiassa vuonna 2008 ja sijoittui samana vuonna toiseksi J. H. Erkon kirjoituskilpailussa.