Kiinalainen kissa. Mika Waltari, 1932.

Kiinalainen kissa : ja muita satuja. Mika Waltari, 1932. Werner Söderström osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa 1932. 219 sivua.

Kunto hyvä, siellä täällä pientä kulumaa. Kirjastopoisto.

Lainauksia kirjasta:

"Niin paljon kunnioitusta se kuitenkin herätti, että sille tarjottiin Hei-Lu-Vei-Lun pagoditemppelin Ylikissan tointa sen edesmenneen sedän jälkeen."

"Se käsitti tulleensa Lootuksensyöjien Seuraan. Vähän se ihmetteli, sillä se oli kuullut, että Lootuksensyöjät istuivat Lootusjoen rannalla ja imivät uneksien isoavarvastaan. Sillä ei ole mitään onnellisempaa kuin istua uneksien joen rannalla ja imeä isoavarvastaan. Siihen tarvitaan kuitenkin pitkän mietiskelemisen ja lootusten pureskelemisen synnyttämä mieliala eivätkä kaikki pysty tähän korkeimpaan onnentilaan — vain erikoisen laiskat ja rauhalliset sielut, jotka ovat päässeet kaikkien taistelujen ja pyrkimysten yläpuolelle maailmassa."

"Mutta iltapäivällä se hiipi Kiinan muurin viereen teepensaan juurelle ja kuunteli, kuinka Manda-Riinit polttivat piippujaan ja keskustelivat. Ja se nauroi itsekseen, sillä se tiesi kaiken paljon paremmin kuin Manda-Riinit, jotka koskaan eivät olleet käyneet missään. Mutta se ei puhunut mitään, sillä se tiesi, että kukaan ei kuitenkaan olisi uskonut sitä, mitä se kertoi. Jokaisen täytyy aina ensin itse koettaa ennen kuin uskoo."

"Ennen olin pöytäni ääressä istuessani aina salaa nauttinut tuntiessani olevani hyödyllinen ja tarpeellinen. Mutta nyt minut valtasi pelokas, hiipivä ja salakavala varmuus. Tiesin äkkiä, ettei kukaan oikeastaan kaivannut minua tänne, että joku toinen voisi suorittaa minun työni paremmin ja huolellisemmin kuin minä, että oli vain ajan kysymys, koska minun oli pakko lähteä pois ja jättää pöytäni ja paperini ja laatikkoni toisen käytettäväksi. Ja minä saisin hyödyttömänä kävellä pitkin paljasta katua."