A. R. Lurija : Suurmuistaja & mies jonka maailma

Lurijan potilaskuvaukset kuvaavat koskettavasti muistin häiriöitä.

Venäläinen aivotoimintojen tutkija, neuropsykologian uranuurtaja A. R. Lurija (1902-1977) julkaisi uransa loppupuolella kaksi klassikon aseman saavuttanutta tapauskertomusta, jotka Gaudeamus nyt noin neljännesvuosisata myöhemmin tuo suomennettuina kiinnostuneiden ulottuville.

Niiden lukijan ei tarvitse olla perehtynyt neurologian tai neuropsykologian salaisuuksiin, sillä kyse on kahdesta yleistajuisesta, liki kaunokirjallisesta kertomuksesta muistitutkimuksen alalta.

Lurija itse kutsui tyyliään romanttiseksi tieteeksi, jonka hän toivoi innostavan muitakin alansa tutkijoita. Hengenheimolainen tällä saralla hänellä on ollut jo vuosisadan alussa. Psykoanalyysin isän Sigmund Freudin kuuluisat tapauskertomukset ovat nekin luettavissa sekä dekkarimaisina novelleina että tieteellisinä analyyseinä.

Lurijan tapausesimerkit kuvaavat kahta täysin vastakkaista muistin häiriötä. Ensimmäisessä ihminen kykenee muistamaan lähes kaiken ja toisessa menettää sodassa saamansa vamman takia kykynsä muistaa.

Pitkäjännitteistä tutkittavien seurantaa Lurija seurasi tutkittaviensa elämää lääkärinä ja tutkijana yli 20 vuotta päätyen lopulta yllättävään havaintoon. Suurmuistaja ei lahjakkuudelta tuntuvasta ominaisuudestaan huolimatta tuntunut saavan elämältään sitä mitä odotti. Sitä vastoin vakavan aivovaurion saanut mies löysi elämälleen jälleen merkityksen kyetessään sinnikkäästi ponnistellen taas muistamaan ja olemaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Suurmuistaja kykeni äärettömältä tuntuvan visuaalisen kykynsä avulla muistamaan lähes kaiken haluamansa. Hän ikään kuin valokuvasi muistettavat asiat ja haki tarvittaessa nämä valokuvat muistinsa arkistosta satojentuhansien muiden joukosta. Hän muisti asiat myös käännetyssä järjestyksessä ja useiden vuosien kuluttuakin. Testitilanteessa hänen tarvitsi vain nähdä alkuperäinen koeasetelma mielessään, minkä jälkeen kaiken muun mieleen palauttaminen oli helppoa. Muiden ihmisten silmissä suurmuistaja vaikutti aluksi aralta, kömpelöltä ja jotenkin yksinkertaiselta, koska huippuunsa virittynyt valokuvamuisti aiheutti hänelle myös ongelmia. Hän ei pystynyt painamaan mieleensä sanaa tai käsitettä, jota hän ei voinut nähdä kuvana. Hänen oli myös äärimmäisen vaikea lukea tavallista tekstiä sanoihin liittyvien mielikuvien täyttäessä ja tukahduttaessa hänen mielensä. Yhden lauseen lukemiseen hän saattoi tarvita aikaa useita minuutteja. Erityislaatuisuutensa paljastuttua hän jätti lehtimiehen työnsä ja kokeili useita eri ammatteja (näyttelijä, tehokkuusasiantuntija, yrttiparantaja, elokuva-avustaja). Hän antoi satoja muistinäytöksiä ja tarjosi hämmästyttävän ominaisuutensa tutkijoiden käyttöön. Lurijan mukaan hän eli silti elämänsä kuin usvassa odottaen jotakin vielä suurempaa tapahtuvaksi. Muistamattoman insinöörin tapaus Toisessa tapausesimerkissään Lurija kertoo nuoresta insinööristä, joka haavoittui vaikeasti päähän osuneesta luodista rintamalla 1943. Luoti ruhjoi päälaen ja takaraivoa, ja vaurioita pahensi vielä tulehdus. Vamma vei mennessään kyvyn muistaa opittuja sanoja ja asioita, eikä hän enää pystynyt yhdistämään havaintojaan avaruudellisiksi kokonaisuuksiksi. Hän ei löytänyt sanoja ajatustensa ilmaisemiseen eikä aluksi kyennyt edes paikallistamaan omia ruumiinosiaan. Hän oli ikään kuin hajonnut palasiksi vailla kontaktia muihin ihmisiin. Lurija kuvaa miehen kirjoittamaan elämäkertaan nojaten vuosia kestäneen kuntoutumisprosessin: haavoittunut mies opettelee vaivalloisesti uudelleen lukemaan, kirjoittamaan ja kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa. Mies tuotti 25 vuoden aikana lähes 3000 sivua tekstiä aivovauriostaan, menneisyydestään ja ajatuksistaan. Vaikka hän Lurijan mukaan säilyi monessa suhteessa yhtä avuttomana kuin ennenkin, hän tällä tavoin lopulta voitti taistelunsa saada vaurioituneet aivot toimimaan. Kaikille kroonisista vammoista ja häiriöistä kärsiville, heidän läheisilleen sekä heidän parissa työskenteleville se on rohkaisevaa luettavaa. 

Hyväkuntoinen pehmeäkantinen kirja.

Gaudeamus 1996.

Postikulut 3,50.

Ei noutoa.