Kaj Stenvall "Iso puku"

Kaj Stenvall "Iso puku" taiteilijavedos mittoja kehysten päältä korkeus n.70,5cm leveys n.54,5cm kuva-aukko korkeus n.55,5cm leveys n.40,5cm, vanhat kehykset

Kaj Kristian Stenvall (s. 25. joulukuuta 1951 Tampere) on suomalainen taidemaalari, joka tunnetaan Walt Disneyltä innoituksensa saaneista ankkamaalauksistaan.

Stenvallien perhe oli kaksikielinen: isänsä kanssa Kaj Stenvall puhui ruotsia ja äitinsä kanssa suomea. Stenvall aloitti koulunkäynnin 1958 Tampereen Svenska Folkskolanissa. Vuonna 1969 hän aloitti vakavammin piirtämisen ja öljyvärimaalauksen. 1960-luvun lopun maalauksissa Stenvall haki synteesiä poptaiteen ja surrealismin välille. Keskikoulua käyneen Stenvallin varhaisissa piirroksissa näkyy hänen silloisten suosikkitaiteilijoidensa Kimmo Kaivannon ja Raimo Kanervan vaikutusta. Hän ihaili myös amerikkalaista poptaidetta ja etenkin Roy Lichtensteinia.

Vuonna 1971 Stenvall kirjoitti ylioppilaaksi Svenska Samskolanista Tampereella. Hän suunnitteli sisustusarkkitehdin opintoja, mutta saatuaan palkinnon kahdessa sarjassa nuorten Suomi–Ruotsi-kulttuurimaaottelussa Göteborgissa hän päätti panostaa kuvataiteeseen. Samana vuonna hän aloitti opinnot Turun Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa, jossa hän opiskeli Vieno Orren johdolla.

Stenvall maalasi muun muassa sosialistista realismia henkiviä teoksia, joissa kuvattiin ihmisiä työnsä äärellä. Hän sai Valtion taidepalkinnon 1972. Hän valmistui 1974. Vuosina 1975–1982 Stenvall osallistui moniin yhteisnäyttelyihin ja piti yksityisnäyttelyjä muun muassa Husan Taidesalongissa Tampereella ja Galleria Hörhammerissa Helsingissä. Stenvall piti myös kaksi valokuvanäyttelyä 1980-luvulla.

Vuonna 1989 Stenvall kokeili ensi kertaa sarjakuvan ja perinteisen öljymaalauksen yhdistämistä ja maalasi yhden sarjakuvaruudun Mikki Hiirestä ja Hessu Hoposta mutta siirtyi pian Aku Ankan hahmon pariin

Ulkopuolisuus ja kapina kuvaavat Stenvallin maalausten henkistä maisemaa. Traditio ja vanhat mestarit ovat Stenvallille tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on löytää yhteys vanhan ja uuden, menneen ja nykyisen välille. Käytännössä se näkyy ristiriitaisten elementtien yhdistelemisenä.

”Ankkamaalauksina” tunnettu vaihe lähti liikkeelle pettymyksestä taide-elämän kiemuroihin ja taiteen rajuun kaupallistumiseen 1980-luvun lopun kuumina kasinovuosina. Kuvataiteen trendien aallonharjalla ratsastivat uusekspressionistit sekä töistään ja omasta henkilöstään kokonaistaideteoksia rakennelleet ”ilmiöt”, mutta Stenvall pysyi uskollisena näkemyksilleen.

Stenvallin vastaus oli liioiteltu latistaminen. Siksi hän valitsi maalauksissaan toistuvaksi symboliksi sarjakuvahahmon, jota Stenvall on kuvannut ”pelkäksi karikatyyriksi, latteuden kaksiulotteiseksi arkkityypiksi”. Kaikkien tuntema ja kaupallisuuden läpitunkemana amerikkalaisen viihdeteollisuuden ikonina Aku Ankan hahmo toi etäisyyttä kuvaan. Ankassa Stenvall näki etsimänsä Troijan hevosen, jonka suojissa olisi mahdollista esittää asioita, joille olisi muuten mahdotonta löytää oikeaa ilmaisua.

Joskus ankkahahmoja on useita ja ne ovat keskellä maalauksen pintaa, joskus hahmosta saadaan vain ohivilahteleva viite.

Ankkasymbolia ei voi Stenvallin 1990-luvun puolivälin jälkeisissä töissä enää edes tulkita länsimaisen pinnallisuuden tai amerikkalaisuuden ilmentymäksi, sillä se on istutettu milloin venäläiseen ikonitaiteeseen tai ikiaikaiseen enkelikuvastoon, milloin itämaiseen traditioon. Ankka on vuosien aikana osoittautunut äärimmäisen joustavaksi työkaluksi.

Kirjailija Leena Lander on määritellyt Stenvallin maailman ”oudoksi yhdistelmäksi klassista perinnettä ja allegorista mielikuvitusta