This is a call- Dave grohl

Kuvaus:

Väitän, että ainakin jokaisella musiikkia soittajana harrastavalla on tuttavapiirissään vähintäänkin yksi sellainen henkilö, joka pystyy menemään studioon, soittamaan vähintään kolmea perusbändi-instrumenttia ja laulamaan kappaleiden vokaaliosuudet siten, että lopullinen tuotos kuulostaa kaupallisessa(kin) mielessä laadukkaalta. Ohiolaissyntyinen David Eric Grohl on juurikin sellainen soittoniekka, mutta hänen kohdallaan moni muukin asia ja ajoitus sattui osumaan nappiin lähtien siitä, että hän on syntyperäinen yhdysvaltalainen. Kaiken tuurin (toki koettelemuksiakin on miehen uralle mahtunut) ja geeneissä saadun lahjakkuuden lisäksi Dave Grohlista tekee Dave Grohlin tämän ehtymätön innostus ja rakkaus musiikkiin. Silti kaiken edellä selvästikin on Grohlin rakkaus itseensä elämään. Ilman sitä moni hyvä asia ja kaikkein suurimmat ansiot olisivat hänen kohdallaan todennäköisesti jääneet toteutumatta. Kaikista nykyrockin supertähdistä Dave Grohl lienee yksi ihmis-rakkaimmista ja nöyrimmistä tyypeistä.

Dave Grohlin oma musiikillinen ura lähti liikkeelle Amerikan ensimmäisestä punk-aallosta. Samasta aiheesta starttaa myös Kerrang!-lehden päätoimittajan Paul Branniganin Dave Grohl -biografia, ja varsin kattavasti starttaakin. Kuten kirja jatkossakin osoittaa, sen informaatiomäärä on massiivinen, mitä tulee Washington D.C.:n alueen hardcore-skenen syntyvaiheisiin, Seattlen vaihtoehtorock-scenen kehittymiseen, Nirvana-yhtyeen historiaan ja vaiheisiin ja lopulta Foo Fightersin vastaaviin käänteisiin. This is a Call:... omistaa omat – lyhyemmät tai pidemmät – kappaleensa myös Grohlin lukuisille sessiokeisseille, sivuprojekteille ja syrjähypyille aina Queens of the Stone Agesta Probot-levyyn ja Them Crooked Vulturesiin, näin tärkeimmät mainitakseni. Nirvana-entusiastikon mieleen ovat myös ehkä kaikkien kuuluisamman grunge-biisin Smells Like Teen Spiritin maagiset syntyvaiheet sekä tieto siitä, kuinka ratkaisevassa osassa Melvins-yhtyeen käkkäräkuontaloinen nokkamies Buzz Osborne Nirvanan syntyhistoriassa lopulta oli. Myös herra Grohlin omat näkemykset, mielipiteet ja havainnot edesmenneestä bänditoveristaan Kurt Cobainista ja varsinkin tämän ”paremmasta” puoliskosta Courtney Lovesta ovat vaatimattomasti ilmaistuna mielenkiintoista luettavaa.

Branniganin kirja lähestyy Dave Grohlia nimenomaan bändivetoisesti ja tästä syystä opus aiheuttaa pienoisia keskittymisvaikeuksia niille, jotka ovat ensisijaisesti kiinnostuneita Dave Grohlista henkilökohtaisella tasolla. Näitä tiedonjyväsiä joutuvat tarkkaavaiset lukijat poimimaan pääasiassa rivien väleistä. Tosin kirjan alku tarjoaa Davesta kaikkein lähimmän kuvakulman tämän nuoruusvuosia luotaavassa osassa. Tyypilliseen tapaan tietylle osalle musiikkikirjailijoita Paul Brannigan glorifioi Grohlin tekemisiä kuin mikäkin opetuslapsi. Tällaisen teoksen kyseessä ollen se kuitenkin lienee suotavaa, välttämätöntä ja kaiketi väistämätöntäkin.

Mainittakoon vielä This is a Call:... -kirjasta löytyvät kaksi värivalokuvasettiä Dave Grohlin uran alkupuolelta ja nykyisyydestä. Kirjan suomennos soutaa jonkin verran teoksen alkupäässä esimerkiksi aktiivi- ja passiivilauseiden linjattomalla sekoittamisella, mutta homma asettuu uomiinsa muiltakin osin kirjan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Tämän opuksen kohdalla törmää myös pitkästä aikaa käännöstyön tuloksena syntyneisiin hiukan enemmän persoonallisempiin ja nykypuhekielestä ammentaviin verbi- ja objektisynonyymeihin. Joku kutsuisi sitä kikkailuksi, minä kutsun sitä piristykseksi.

Maksu käteinen/ Mobilepay tai postimaksu lisä

Nouto pks tai postitus