Henrik Tikkanen - Yrjönkatu (2. painos)

Henrik Tikkanen - Yrjönkatu

Yrjönkatu jatkaa ja täydentää Henrik Tikkasen Osoitetrilogiaa, se on edeltäjistään poiketen eniten nykyhetkessä, vaikka poimii edelleen asioita menneisyydestä. Teos alkaa vertailemalla vuotta 1939 ja 1979, ja hän mainitsee, että vuonna 1939 oltiin paremmin varustauduttu katastrofiin kuin vuonna 1979.

Kirjailija on tajunnut, että vaimo ei häntä enää rakasta. Samalla hän tunnustaa, että hän on esittänyt vanhempansa epäedullisessa valossa Osoitetrilogiassa, josta on saanut arvostusta, mutta on nyt inhottu. "Lehdet olivat myös olleet auliita kehujen antamisessa ja oltuaan tarpeeksi auliita ne olivat katsoneet oikeudekseen hieman jarruttaa ja kunnioittaneet minua arvonimillä juopporatti, huoripukki, potenssikerskuri, paljastaja ja oman pesän likaaja." s.50

Hän pohtii miehenä elämistä, 1930-luvulla mies ei saanut itkeä, 1940-luvulla mies ei saanut pelätä, 1970-luvulla miehen tuli tiskata, itkeä, istua kotona odottamassa vaimoa kotiin, ja todeta tyynesti, että hän on liian väsynyt nussimaan. Oma vaimonsa on kesyttänyt lukiolaiset, ja tantit Työväenopiston rehtorina, lapsia on kasvatettu, mutta myös runoteos paljastava Vuosisadan rakkaustarina on jo kirjoitettu.

Kirjan pysäyttävin uutinen, ja pääasia on kuitenkin kyhmy kirjailijan kaulassa, ja sitä seuraavat tutkimukset sekä diagnoosi, eli leukemia, ja elinaikaodote enintään 120 kuukautta. Diagnoosi saadaan Yrjönkadulla, samalla kadulla on ollut lapsuuden koulu. Yrjönkadulla on myös näyttely ja kirja päättyy kuvaukseen Yrjönkadulta.

Henrik Tikkasen kirjoja on hankala kuvata, sillä suhtautuminen tapahtumiin on vähättelevä, ilkeä, ja hyvin pelkistävä ja paljas. Loppuosassa kirjaa kuvataan juominkeja mökillä, mihin kuuluu rivoja ehdotuksia ja ku11itusten yritystä, mutta siihen samaan on paketoitu traaginen oman tyttären sairastuminen, ja sen vertailu omaan tilanteeseen, ja siihen, aiheutuiko isän juomisesta stressiä, joka laukaisi sairauden. Se, kuinka autenttinen kuvaus kirja on, en tiedä. Näin kuvattuna kirjoittajalla on minusta hyvin huono itsetunto, jota hän kompensoi ivalla ja kylmyydellä ja kullijutuilla, näin kuvattuna sietämätön mies, joka tässä lyttää myös suomalaista kulttuurikenttää, eli myös muita kuin omia pesiä liataan. Mies juo yleensä yksin kotona, mutta käy toisinaan Kosmoksessa: "Sillä kertaa Kosmoksessa ei näkynyt suuruuksia. Ainakaan ei ketään niistä jotka olivat käsittääkseni suuruuksia ... Kosmoksen "suuruudet" kuuluivat minua nuorempaan polveen. Siitä huolimatta he olivat jo huonossa jamassa. Heillä reistaili paikka jos toinenkin, maksa, haima, aivot ja ku11i. Pahiten reistaili luomiskyky, ..." s.71 Kuvailua jatkuu luvun verran... kaipasivat kritiikitöntä ihailua itsensä ja keskinkertaisuutensa väliin s.74. Kuvauksesta päätellen Kosmoksessa oli paljon miehiä. Sivulla 79 naiskirjailija syyttää syövästään deodorantteja, väriaineita, ehkäisyvälineitä ja televisiota, ja sivulla 80 nainen sanoo "että hänen syöpänsä oli miesten syytä, miehet eivät pesseet jalkoväliään kunnolla" .. "siinä hän oli oikeassa. Minäkin useimmiten jätin ku11in pesemättä yhdynnän jälkeen ..."

Kaiken tämän jälkeen kirja on omalla tavalla mestariteos ja kuvaa jostain hieman vinksahtaneesta kulmasta tätä vinksahtanutta maailmaa. Kirjan teemoja ovat siis kulli, konjakki, kuolema ja kynä, jonka vedoista tässä teokseessa on ehkä hieman enemmän kuin aiemmissa. Näissä neljässä kirjassa mainitaan useasti Oscar Wilden teos Dorian Grayn muotokuva: Rakkaus on ahdistuksen sukua siinä että sekin pysäyttää ajan vaatiessaan rakastetun kuvalta muuttumattomuutta. Oscar Wilde ymmärsi tämän kirjoittaessaan Dorian Grayn muotokuvan, siinä esiintyvät kauhu ja itserakkaus kaksosina". s.123.

Kirjan loppu tekee - kirjan sivuilla ja siis ajatuksissaan - sovinnon äidin kanssa, hän lähetti kirjeitä rintamalla joka päivä, ja ne auttoivat kestämään sen kaiken. Kaikista näistä Tikkasen kirjoista minusta henkii tragedian syyt, vanhempien perheriidat, alkoholin käyttö ja ero, sekä traumaattinen rintamapalvelus.

*****

Georg Henrik Tikkanen (1924 - 1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija.

Alkuteos Georggatan

suomentanut Kyllikki Härkäpää

WSOY 1980, sivumäärä 138

- Hinta sisältää postikulut